Kolonnien valinta – yleiskatsaus

Täytemateriaali

  • Silika on täytemateriaaleista suosituin. Se on kestävä, ja sen pintaa on helppo muokata kemiallisesti. Näin voidaan tuottaa eri HPLC-tiloihin sopivia faaseja. Silika kuitenkin liukenee veteen, kun pH on vähintään 6,5, ja sidotut silikat saattavat olla epävakaita, kun pH on enintään 2,5. Uusien sidottujen silikoiden pH-alue saattaa olla aiempaa laajempi, vähintään 2–10. Uusi innovaatio on esimerkiksi TYPE-C™-silika, jossa silikan pintaa on muokattu piihydridikerroksella.
  • Polymeerimateriaalien pH-rajoitukset ovat vähäiset, mutta ne ovat vähemmän vakaita ja niiden pienten molekyylien erotustehokkuus on pienempi kuin silikan. Suurten molekyylien, kuten proteiinien tai synteettisten polymeerien, erotustehokkuus on kuitenkin verrattavissa silikapohjaisten materiaalien erotustehokkuuteen.
  • Grafiitti on kestävä ja pH-vakaudeltaan erinomainen, mutta sitä ei voi muokata. Se saattaa olla kallista ja soveltuu parhaiten selektiivisyyskäyttöön.
  • Zirkoniumoksidin (ZrO2) selektiivisyys on ainutlaatuinen, ja se kestää erinomaisesti kemikaaleja ja korkeita lämpötiloja (jopa 200 °C)
  • Titaanidioksidi (TiO2) pysyy vakaana laajalla pH-alueella ja korkeissa lämpötiloissa. Silikaan verrattuna titaanidioksidin pinta on emäksinen, mistä on hyötyä tavanomaisten lääkeaineiden analyysissa. Sen erotustehokkuus on kuitenkin yleisesti ottaen silikaa heikompi.
  • Alumiinioksidi on silikaa pH-vakaampi, mutta sen kemiallinen muokkaus ei ole helppoa.

Erotustila

Kromatografisen erotustilan valintaan vaikuttavat liuenneen aineen molekyylikoko ja polaarisuus. Alla on yleinen valintaopas. Joillekin molekyyleille on useita sopivia tekniikoita.

Lataa PDF